 |
| Miksi mie rakastan siuta vieläkin? Miksi.. |
Haluaisin niin kovin vain onnistua,
mennä kerrankin kouluun hymy huulilla,
nauraa rehellisesti muiden mukana,
elää hetken ajan täysillä ja iloisena.
Lähteä vain elämään ja katsoa
mitä kaiken tämän tuskan takaa voi löytyä
pientä seikkailua vai suurta ihmettä,
vai surua elämän kierrettyä?
Mutta että pääsen irti valheista,
jotka vain enää repivät palasiksi sielua,
antamatta taukoa normaaliksi palautua,
vaikken sitä tunnetta enää muista.
Täytyy minun silti kohdata,
ne kaikki monet huonotkin asiat,
mitä maailma voi tielleni ikinä tuoda,
jotta voi vihdoin elää taas onnessa.
vaikkei onneeni enää
kuuluisikaan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti