Huomenna mennään korkeasaareen

Voisin taas kertoa miten huonosti tämäkin päivä meni, niin kuin kaikki sitä edeltävätkin, mutta jostain syystä miuta ei huvita vain kirjoittaa. Olen alkanut ajattelemaan, että kuka oikeasti jaksaa lukea näitä melkein päivittäin tulevia postauksiani, mutta päädyin siihen tulokseen ettei sillä ole väliä. Mie ainakin saan hiukan helpotusta, kun voin kirjoittaa tänne asioita vaikken nyt ihan vapautuneesti osaakkaan. Äitini mielestä on myös ihan hyvä "pitää päiväkirjaa", koska se kuulemma rikastuttaa elämääni vanhempana. Jos nyt edes elän pitkän elämän.

Lyhyesti kerrottuna tämän päivän tapahtumat - myöhästyin koulusta, koe meni huonosti, luokanvalvojamme hermostui ja koko luokka joutui käytävälle - ahdistuin siitä kauheasti jostain syystä, harkat menivät perseelleen ja olo on nyt väsynyt ja ahdistunut.

Terveydenhoitaja laittoi miulle myös kesken koulupäivän viestiä, jossa pyysi miuta käymään ennen polille menoa verikokeissa, sillä lääkäri oli saanut jostain päähänsä niin. Pitäisi kuulemma selvittää toimiiko kilpirauhaseni kunnolla, vai aiheuttaako se osan masennuksesta. Olisin halunnut vain tiuskaista, että kiitos kysymästä ja kilpirauhaseni voi vitun hyvin. En kuitenkaan halua mennä verikokeisiin, sillä se on miulle maailman vastenmielisin asia ja tiedän ettei kilpirauhaiseni aiheuta masennusta tai ahdistusta miulle. Miula on vaan ollut huono tuuri elämässä.

Huomenna pitäisi kuitenkin, toivottavasti, olla parempi päivä sillä lähden äitini kanssa Helsinkiin katsomaan balettina Joutsenlampea. En kauheasti baletista välitä tai ainakaan itse sitä osaa, mutta ihailen kuinka hyvin he tanssivat ja millaiset puvut heillä on. Käydään ennen sitä tekemässä jotain - mie haluaisin käydä leffassa mutta pitää katsoa ja mennään sitten hotelliin yöksi. Sunnuntaina pitäisi mennä korkeasaareen, jota odotan jo kauheasti. Olenko edes outo tai mitään?

Oli outoa puhua pitkästä aikaa ensimmäiselle ex'lläni (nykyäänhän niitä on jo kaksi..),
vaikka en edes ymmärrä miksi. Mutta hyvää yötä kaikille.