Olen liian tottunut sinuun.
Olen tottunut hengitykseesi
joka kulkee tasatahtia omani kanssa.
Osaan kaikki lauseesi ulkoa
ja naurujuonteesi muodostavat tutun kartan.
Mikään sinussa ei saa minua
sotkeutumaan jalkoihini.
Ja äkkiä näin
jonkun jota en ole kai koskaan tuntenut.
Näen sinut ja silmissäsi on sävyjä
joilla minulla ei ole nimiä.
Onko niin että jos kuljemme rinnakkain
emme voi koskaan kohdata?
Salla Simukka - Minuuttivalssi
Lauantai päivä kului helpommin ja paremmin mitä osasin kuvitella - kävin sitten yksin katsomassa Les Miserablesin elokuvissa, sen jälkeen kiinalaisessa ja sitten Joutsenlampea katsomassa. Olimme äidin kanssa aika pihalla mitä mikäkin tanssi halusi kertoa, mutta ohjelmassa olevalla juonella avulla mentiin ja kyllä se oli ihan kiva kokemus. En mie ollut yhtään hetkeä onnellinen, sillä tavalla onnellinen kun mie olen joskus ollut, mutta sain ahdistuksen aika hyvin pysymään poissa ja olen iloinen siitä.
Illalla asiat alkoivat menemään sitten huonommin, kun palasimme joskus puoli kymmenen jälkeen baletista hotellille. Äiti lähetti miuta hakemaan jääpaloja jostain automaastista, mutta jossain vaiheessa tajusin vain että olen yhtäkkiä maassa ja miuta huimasi kauheasti. Jalat eivät oikein toimineet, niin söin siinä jääpaloja ja odottelin, kunnes joku mies sattui paikalle ja järjesti kauhean shown. Jouduin moneen kertaan toistamaan että kaikki on hyvin, eikä miun "tarvitse" tulla juomaan tai syömään mitään, alkoi epäilyttämään vähän silloin. Siinä vaiheessa sain itseni kuitenkin ylös ja mentyä takaisin huoneeseen, onneksi niin.
Meillä oli kylpyamme huoneessa ja koska rakastan kylpyammeita, niin olihan miun pakko päästä sinnekkin. Oletteko nähneet missään elokuvassa ja jossain rikossarjassa kun ihminen on hukuttautunut tai ranteet auki vedettynä kuollut kylpyammeeseen? Miulle tuli vain jostain kauhea halua kuolla nyt ja siihen, enkä edes tiedä miksi. Oli pakko vain päästää vedet pois ja saada itseni ihmisten ilmoille, etten tekisi mitään typerää. Seuraavana yönä näin painajaista itsemurhasta.
Aamulla kun äiti oli lähtenyt jo aamiaiselle, mie puin myöhemmin vaatteita päälle ja siinä yksinäisyydessä tuli itsemurha ajatus takaisin päähäni. Ajattelin sitä unta mitä viime yönä näin ja päädyin sängylle itkemään ja ajattelemaan miten helppoa olisi vain mennä pois. Kuulin sitten kauhean tömähdyksen ikkunan toiselta puolelta ja näin linnun räpyttelevän siinä lasin edessä ja koittavan päästä sisään. Mie haluan uskoa että se oli merkki joltain, joltain joka rakastaa miuta, eikä halua että ajattelen sellaisia. En tiedä uskonko siihen itsekkään, mutta olisihan se kivaa.
En sitten päässytkään sinä päivänä korkeasaareen, vaan vietin riitaisan ja kyyneleisen päivän keskustassa. Käytiin katsomassa laukkuja, kenkiä, takkeja ja kaikkea turhaa, kunnes äitini pimahti jossain kohti, enkä jaksa edes selittää siitä tyhmästä riidasta mitään. Tyhmää se kuitenkin oli. Lopulta itkin vain Sokoksen meikkiosaston edessä ja silloin mie toivoin että olisin illalla ottanut kasan unilääkkeitä ja hukuttautunut sinne ammeeseen. Illalla olo oli ihan yhtä huono.
Tästä päivästä vielä sen verran, että pitäisi huomiseksi lukea ja tehdä muutamasta rakkauslesbokirjasta essee, enkä tiedä mitä vittua olen ajatellut aihettani valitessa. En mie pysty lukemaan niitä kirjoja, koska tiedän että niissä on onnellinen loppu, enkä juuri nyt siedä onnellisia loppuja kun en itsekkään sellaista saa. Hyvä mie.
Ole kiltti ja kuuntele sanat, kuuntele niin kuin mie ne sanoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti