Yölliset kyyneleet

Mie sekoan. Yksinkertaisesti vain sekoan. Olen tiennyt koko ajan, että kun alan vihdoin tajuamaan tarpeaksi asioita, en kestä omia ajatuksiani ja tulos on tämä. Olo on paska. Olen yksin ja vaikka haluaisinkin soittaa (miun pitäisi soittaa) jollekkin, miulla ei ole ketään. Mie vaan itken, tärisen ja hoen itselleni että kyllä mie selviän, mutta totuus on että tällä hetkellä haluan pois enemmän kuin koskaan. Miksi miusta tuntuu tältä? 
Miksi mie mietin vain kuinka monta ihmistä oikeasti jäisi suremaan, jos kuolisin nyt tähän..