In my fantasy we're running wild

Anteeksi.

Miulle sattui yksi vähemmän mukava kokemus, johon liittyi paljon draamaa, kyyneleitä ja unettomia öitä ja hajosin pitkästä aikaa kunnolla. Meni muutama viikko ennen kuin sain taas elämästä kiinni ja siitä asti ainoa tavoitteeni on ollut unohtaa kaikki mennyt, kaikki paska ja kaikki hyvätkin asiat ja aloittaa vaan puhtaalta pöydältä. Mie syön nykyään lääkkeitä ja vaikka en itse huomaakkaan eroa, on monesta ystävästäni iloisuuteni lisääntynyt. Syystä tai toisesti ehkä asia sitten onkin niin. Tähän kaiken vanhan taakse jättämiseen kuuluu valitettavasti myös blogin lopettaminen, koska siihen liittyy liikaa kipeitä muistoja ja en jaksaisi selvittää muurin toiselle puolelle jätettyjä asioita. (Mutta en silti saa poistettua tätä..) Kiitos kuitenkin teille kaikille, jotka ovat auttaneet miuta edes pienillä asioilla ja toivottavasti teillä menee paremmin (: Olette rakkaita! Kiitos.

Viimeinen hetki

Minulle sanottiin, että kaikki on korvattavissa

kunnes menetin itse jotain, mitä ei pysty paikkaamaan.

Minua neuvotaan, että pitäisi antaa itselle aikaa surra,

eikä pakottaa vain esittämään, kaiken olevan ennallaan.

Mutta sitä kukaan ei kerro, milloin kaipaus ja kipu,

yöiset huudot ja kyyneleet lakkaavat muistuttamasta.

Ja että milloin, milloin osaan päästää irti surusta,

joka ei enää koske rakkautta, 

vaan pelkkää menettettyä ystävyyttä.

Minuun sattuu.

Sydämeni laulaa surullisia lauluja

Miten voit jaksaa
Miten voi nauraa vieläkin
Miten noin tyynenä, voi hyväksyä, sen totuuden
Olet niin kaunis
Olet niin rauhallinen
Olet niin lähellä, hetkeä
Jolloin viimeinen biisi pannaan pyörimään
Vielä on aikaa puhua

Niin, kuiskasit sanoja
Aikasi loppuu ennen talvea
Niin, uskon sinua
Aina ei kannata odottaa aamua
Olet tehnyt lähtöä
Olet saanut nähtyä
Pääset sateelta suojaan
Näin, muistan sinua
Lähtövalmiina

Miun romahdus tuli kenkäkaupassa ja maailman turhimmasta syystä. Ihastuin yksiin korollisiin, ruskeisiin maihareiden tapaisiin kenkiin, jotka oli kaikin puolin täydelliset. Paitsi ettei ne sitten istuneet kantapään kohdalta kovinkaan hyvin. Selittelin itselleni että kyllä se tästä, pohjalliset auttaa ja kun ne eivät sitten auttaneetkaan, hermostuin kauheasti. Häpeän niitä kyyneleitä jotka ilmestyi miun silmiin, vaikka vain osa ehtikin vieriä poskille ja se tunne oli niin ahdistava.. Hemmetti miten heikko olen.

Olen jotenkin aivan sekaisin ja kotiin päästyäni on tuntunut siltä että alkaisin itkemään joka ikisestä asiasta. Kuten esimerkiksi siitä painoin vahingossa väärän kappaleen soimaan. Herran jestas.. Nyt vaan kuuntelen kaikkia super surullisia ja masentavia kappaleita, sillä en kestä mitään iloista ja makaan sängyllä tuijottaen kattoon. Ainakin olin oikeassa että se romahdus oli tulossa sieltä.

Ainakiin, sain matikan kokeesta 8 ja ½. Olin kohtalaisen iloinen siitä vielä eilen.

Taivaankannen sirpaleita taskuissa

Koska olen utelias ihminen, jouduin taas siihen tilanteeseen jossa kuulee jotain mitä ei tarvitsisi tietää. Ja yhdeksässä kymmenestä tilanteesta se aiheuttaa vaan ahdistusta.. Mutta ei, en mie kai koskaan opi tai sitten vain elämä haluaa "vahvistaa" miuta. 

Joo, olisiko ollut toissa päivänä kun tuli taas tuollaisesta tilanteesta ihan hirveän ahdistunut olo ja vähään aikaan itkeskelinkin hiukan. Onneksi sain mentyä puhumaan yhdelle maailman ihanimmalle ihmiselle, joka sai miut paljon, paljon paremmalle mielelle (: Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, täydellisiä. Puhuttiin niitä näitä, kunnes mie taisin mainita kuinka kauhean ikävä miulla on sitä ja se kysyi milloin tulen Lappiin. Hämmennyin, heräsin taas todellisuuteen ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain muotoiltua vastauksen - niinkin mahtava siitä tuli kuin "En mie oikeen." No mutta onneksi hän sai taas ajatukset muuhun ja ihan hyvä ilta siitä loppujen lopuksi tuli. Parempi kuin pitkiin aikoihin.

Saksa. Se lähestyy hurjan kovaa vauhtia ja miun innostus kasvaa vähintään yhtä nopeaan. Jotenkin kaikkea kivaa paljastuu tässä päivien vähetessä ja pääsen jopa kylpylään/hierontaan siellä, thankgod! Mie olen oikeastaan aika paljonkin velkaa äidille, siitä Italian matkasta, mutta taidan silti käyttää synttärirahani lähinnä Saksassa shoppailuun ja muuhun kivaan. Selvisinhän kuitenkin ensimmäisestä jaksosta ihan kunnialla, vaikka en kokeiden/kurssien arvosanoja vielä tiedäkkään. Piste miulle! Kaiken lisäksi, outoa mutta totta, en inhoakkaan nyt uutena tulevia fysiikkaa ja historiaa odotetun paljon ja läksytkin sujuu ihan hyvin. Tonniviisisatanenkin meni hyvin.. Outoa mutta en aio valittaa. Tulee se huonokin jakso sieltä vielä, toivottavasti ei vaan ihan heti (: