Koska olen utelias ihminen, jouduin taas siihen tilanteeseen jossa kuulee jotain mitä ei tarvitsisi tietää. Ja yhdeksässä kymmenestä tilanteesta se aiheuttaa vaan ahdistusta.. Mutta ei, en mie kai koskaan opi tai sitten vain elämä haluaa "vahvistaa" miuta.
Joo, olisiko ollut toissa päivänä kun tuli taas tuollaisesta tilanteesta ihan hirveän ahdistunut olo ja vähään aikaan itkeskelinkin hiukan. Onneksi sain mentyä puhumaan yhdelle maailman ihanimmalle ihmiselle, joka sai miut paljon, paljon paremmalle mielelle (: Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, täydellisiä. Puhuttiin niitä näitä, kunnes mie taisin mainita kuinka kauhean ikävä miulla on sitä ja se kysyi milloin tulen Lappiin. Hämmennyin, heräsin taas todellisuuteen ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain muotoiltua vastauksen - niinkin mahtava siitä tuli kuin "En mie oikeen." No mutta onneksi hän sai taas ajatukset muuhun ja ihan hyvä ilta siitä loppujen lopuksi tuli. Parempi kuin pitkiin aikoihin.
Saksa. Se lähestyy hurjan kovaa vauhtia ja miun innostus kasvaa vähintään yhtä nopeaan. Jotenkin kaikkea kivaa paljastuu tässä päivien vähetessä ja pääsen jopa kylpylään/hierontaan siellä, thankgod! Mie olen oikeastaan aika paljonkin velkaa äidille, siitä Italian matkasta, mutta taidan silti käyttää synttärirahani lähinnä Saksassa shoppailuun ja muuhun kivaan. Selvisinhän kuitenkin ensimmäisestä jaksosta ihan kunnialla, vaikka en kokeiden/kurssien arvosanoja vielä tiedäkkään. Piste miulle! Kaiken lisäksi, outoa mutta totta, en inhoakkaan nyt uutena tulevia fysiikkaa ja historiaa odotetun paljon ja läksytkin sujuu ihan hyvin. Tonniviisisatanenkin meni hyvin.. Outoa mutta en aio valittaa. Tulee se huonokin jakso sieltä vielä, toivottavasti ei vaan ihan heti (:
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti