It's Christmas time!

Pikaista höpötystä:

Miun jouluaattoni alkoi jo keskiyöllä kun yritin lähettää tyttöystävälleni joulurunoa ja koska halusin laittaa joulun toivotukset varmasti ensimmäisenä, painoin 00.00 lähetä nappia. No niinhän siinä sitten kävi, että isovanhempani luona on huono verkkoyhteys ja jouduin lopulta myöhemmin kirjoittamaan runoni messengeriin. Seuraavaksi lähetin ehkä kahdellekymmenelle ihmiselle hyvänjouluntoivotukset ja vastauksia sateli koko loppu yön, heräilin sitten niihinkin riittävän monta kertaa. No mutta huolimatta huonosta alusta jouluni on sujunut ihan hyvin, vaikka hautausmaalla olin paleltua kuoliaaksi ja varpaani ovat edelleen kohmeessa. Tässä sitä nyt odottelen kuitenkin joulusaunaa, ruokaa ja sitten lahjoja! Tosin sain kyllä jo kotona yhden lahjan, mutta innokkaana silti odotan että saan avata varsinkin tyttöni paketin. Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut hyvin ja nauttikaa lomasta. Hyvää joulua!

http://www.youtube.com/watch?v=yXQViqx6GMY
Tämä on pikkuinen sinulle, hyvää joulua ja nähdään kohta (:

I don't wanna let you go

Minä tahdon muistaa meidät onnellisina,

yhdessä halailemassa ja toisiinsa takertuneina.

Koko maailman kaiken rakkauden omaavina,

niin herkkinä ja koko sydämestään rakastuneina.

Mutta vaikka en epäile omia tunteitani,

toistuu pelko aina vaan uudelleen ajatuksissani.

Jos tässä ei ole enää kyse omista haluistani,

vaan siitä tunnetko sinä enää tarpeaksi minua rakastavasi.

Haluaisiko joku kertoa mitä tein väärin valinnoissani,

olenko itsekäs ja keskityin liikaa toisiin elämässäni.

Mutta silti ei vieläkään millään muulla ole väliä,

kunhan vain tiedät, että sinulla on aina paikka

minun sydämessäni.

Just like a gladiator



Olen kuin kauhuelokuva,

joka saa muut sulkemaan silmänsä peloissaan.

Olen kuin keskeneräinen kirja,

jolla on alku, mutta tulevaisuus on sumun peitossa.

Olen kuin väsynyt yksinhuoltaja,

joka kaipaa välillä oman huolehtinsa luokse.

Olen kuin punainen syksyn maisema,

mutta josta halutaan eroon, sen kurjuuden vuoksi.

Olen kuin hammaskeiju,

joka on olemassa, vain silloin kun siihen uskotaan.

Olen kuin gladiaattori,

joka henkensä puolesta, muita teoillaan murhaa.

I'm lost

Olen lähiaikoina miettinyt useammin itseäni, vaikka joulun alla onkin ollut kiirettä lahjojen ostamisessa ja paketoinnissa, sekä kokeisiin lukiessa. Jotenkin vain löydän nykyään paljon helpommin "uusia" huonoja puolia itsessäni, enkä ole kovin tyytyväinen kasvavaan listaan. Tietenkin olen tajunnut aikaisemminkin mitä vikoja minussa on, eikä tämä ole mitään hetkellistä hulluuden tunnetta, vaan koen näitä ahaa- elämämyksiä monestikkin päivässä. Olen liian ennakkoluuloinen ja teen ihmisten ensivaikutelman perusteella päätöksen pidänkö heistä vai en. Enkä jälkikäteen osaa vaihtaa kuvitelmaani. Suhtaudun ennakkoluuloisesti aika lailla kaikkeen uuteen, pelkään kaikkea uutta ja haluan pitää entisestä tiukasti kiinni. En kestä minulle uusia tilanteita, vaikka kuulenkin muiden positiivisia kokemuksia päivittäin. Valehtelen itselleni.

Olen käynyt aika ajoin koululääkärillä juttelemassa, kun kuraattori käynti meni muutama kuukausi taaksepäin aika huonosti. Päädyttiin vain kuraattorin kanssa siihen tilanteeseen, etten pystynyt puhumaan hänelle ja hän koki ongelmieni olevan liian vakavia hänen ammattitasolleen. Tiedän ettei koululääkärillä ole psykologin koulutusta, mutta hän sattuu olemaan vaan ainut ihminen jolle voin koulussamme puhua. Olen kertonut ongelmistani, masennuksesta ja stressistä, sekä vähän kaikesta muustakin asiaan liittyvästä. Hänen mukaan olen liian järkevä ihminen, sillä mitkään tyypilliset piirteet masentuneelle eivät kuvaile minua ja tunteitani - Pystyn myöntämään masennukseni, joka on usein vaikein asia koko parannusprojektissa. Tiedän minkä takia olen masentunut ja mitkä asiat stressaavat ja ahdistavat minua. Ja teidän myös miten voisin parantua. Mutta siihen se jääkin, en vain osaa parantua. Onneksi koulumme sai palkattua psykologin ja alan käymään hänen luonaan joulun jälkeen. Olen luvannut tytölleni että käyn vähintään kolme kertaa psykologilla, ennen kuin saan lopettaa, mutta mitä tehdä jos en pidäkkään hänestä?

I really hate you

Olen taas

se sisältä rikottu,

inhonsa viiltänyt,

ulkoa kolhittu.

Jätetty vain tänne,

tähän keskelle

riitoja katsomaan,

osallistumaan

mukaan.

Humalaisia talossa,

pimeässä huoneessa,

kyynelissä,

syvän verisissä,

makaamassa sängyssä.

Lähetän toiveeni

lennätän sen luoksesi,

hiljaa toivoen,

että kuulet

pyyntöni.

All Of Me

En ole saanut kirjoitettua pitkään aikaan mitään ihmeellistä tänne ja suunnitteilla oleva huonepostauskin on jäänyt, kun on ollut aika sekaista eikä siivoamiseen ole intoa. Mutta jos alkaisin höpöttämään viime viikkojen tapahtumia, menisi siinä kaikilta ikä ja terveys, joten tiivistelen tähän joitain tärkeimpiä asioita. Toivottavasti jaksatte lukea (:

Tanssiaiset

Meillä oli siis keskiviikkona itsenäisyyspäivän tanssiaiset, niin kuin varmasti monella muullakin yläasteella. Vaikka tavallaan on outoa juhlia päivää, jota en ainakaan itse muuten juhlisi tai ajattele sen erikoisemmin, niin oli hauskaa saada kerrankin pukeutua kunnolla ja laittautua muutenkin hienoksi. Tanssiaismekon valitseminen, edeltävän illan paniikki, aamusta nyt puhumattakaan ja kouluun juokseminen kellon ollessa jo liikaa. Kuulostaako jotenkin tutulta? Kuitenkin kaikki meni ihan odotettua paremmin, oli hauskaa ja parin etsiminenkin meni helpommin kuin viime vuonna - Kyllä, koulumme yhteishenkeä voisi kuvailla säälittäväksi, sillä jos joku hakee toista on hän Tietenkin ihastunut tähän. Ja vielä koska olen julkisesti tyttöihin päin, on pojista varsinkin kauhean hauskaa nyrpistää nenäänsä, kun osun yhteistansseissa heidän parikseen. Kuitenkin helpotuksekseni miuta haettiin ja säästyin vaivaantuneelta tilanteelta. Haluaisin oikeasti laittaa kuvan mekostani ja kaikesta muuta tänne, mutta pelkään hiukan liikaa että joku tunnistaa miut. Mekkoni oli nyt kuitenkin hopeinen, tiukka yläosainen ja liehuva alaosainen, jossa oli ihana pyöriä helman noustessa ylös.

Lauluesityksiä ja masentelua

Tanssiaisia ennen ja sen jälkeen ei sitten olekkaan mennyt henkisesti, tai fyysisesti niin hyvin. Vaikka kävinkin laulamassa tänään kaupunkimme itsenäisyyspäivän juhlassa ja kaikkea muutakin mukavaa on tapahtunut, en vain taas osaa olla onnellinen. Olen tällä hetkellä oikeastaan hiukan kipeä ja en mene huomenna kouluun, mutta sekään ei saa oloani yhtään rauhallisemmaksi. Olisi vain niin helppoa huokaista ja sanoa itselleen etten saisi stressata ja masennella "turhan takia", muttei se vaan toimi niin. Ja siksi on tullut vaihteen vuoksi taas itkettyä iltaisin, löhöttyä sohvalla katsomassa ohjelmia ja itkettyä lisää. Joskus vaan tahtoisi nukahtaa.

http://www.youtube.com/watch?v=T-hWSjjZ4hY&list=PLN8Xjn_twh8NFdgEQLtfEE2AgnViRngWL&feature=mh_lolz

This is for you

Olen pahoillani tästä,

olen pahoillani etten kertonut,

olen pahoillani siitä,

etten sinua vaivannut.

Kyllä minä yritin,

yritin ihan oikeasti,

mutta tavallaan vain luovutin,

aivan liian helposti.

Olen oikeasti rikki,

niin rikki etten jaksa,

yöllä itseni uneen vain itkin,

monista ajatuksista.

En ymmärrä miksi kaiken,

piti tulla pahan olon,

vaikka koitin pakottaa sisään,

vaikka kuinka toivoin.

Syy miksi nyt luet,

luet kaiken tästä,

on etten vain pystynyt,

kertomaan omalla äänellä.

Haluaisin vain,

että olet onnellinen siellä,

mutta miten voisit olla,

jos en oloani kiellä.

Olen oikeasti,

hyvin hyvin pahoillani,

mutta en vain sittenkään pärjännyt,

hyvällä olollani.

Minä rakastan sinua,

toivon että tuntisit vain samoin,

vaikka kaikki ei mennytkään,

prinsessa satujen tavoin.

I believe in us

Minusta meidän pitäisi lakata

murehtimasta,

mitä toiset ihmiset meistä

ajattelevat,

sillä loppujen lopuksi

ei heillä ole väliä,

koska meidän rakkautemme

ei ole näyttelyä.

Minä uskon meihin

yhdessä,

vaikka välillä yhteinen aikamme

onkin vähissä,

minä uskon että me kuitenkin

jaksamme,

yhdessä kaikki elämän esteet

tieltä kaadamme.

Koska minulle riittää saada sinut

omakseni,

painaa huulesi huulilleni

ja tuntea kehosi

omallani,

enkä kaipaa edes muita rikkauksia

elämään,

koska tiedän,

 ettei meidän tarinamme

tähän jää. 

Veitsenterällä tanssiessa

Olen kaukana kotoa,

vieraassa paikassa,

maailman ääriin joutunut,

tieni tänne kulkenut,

hitaasti tanssinut.

Sydämeni lyö rinnassa,

aivan lähellä pakkasta,

mutta kauanko tiellä

se aikoo pysyä,

täysin hengissä.

Olen kadottanut itseni,

eilisessä vieläkin,

pysähtynyt tähän,

katsomaan taivasta,

tähtien tanssia.

Sillä käteni palelee,

yksin vapisee huomiseen,

tällä tiellä kuihtunut,

on monet kulkenut

tien ääripäässä.

Ja ne kaikki enkelit,

tipahtaneet helvettiin,

käpertyen päiviin,

mustiin unelmiin,

veitsenterällä tanssiessa.