Maailma on tehty meitä varten

Nyt tunnin sisällä olisi tarkoitus vaipua nukkumaan Ruususen unta ja sitten koittaa herätä kolmelta, mahtavat kuuden tunnin yöunet siis tiedossa. En ikinä saisi tähän aikaan nukahdettua, niin annan pienen pillerin auttaa miuta hiukan (: Ja sitten aikalailla yhdentoista tunnin päästä nousen koneeseen, lentelen Italiaan ja vietän siellä seuraavat kaksitoista päivää. Aurinkoa ja lämpöä on tullut ihan ikävä! Mutta seuraavaa postausta saatte siis odotella aika pitkään, joskin sitten on varmasti kauheasti kerrottavaa - toivottavasti enemmän hyvää kuin huonoa (: Arrivederci mio amico!

(Mahtavasti osaan sitä italiaakin..)

Everything that drowns me, makes me wanna fly

Melkein kuin enkelten lailla
saapuu illan hämärä,
kaikessa hiljaisuudessaan
vetää valon pimeyteen,
synkkään ikuisuuteen,
kunnes aamun sara
vapauttaa päivän kirkkauden
tuomaan meille iloa
ja vapauttaen rakkauden.

On hirveän pitkä aika viimeisestä postauksesta, enkä ole oikeastaan jaksanut laskea tarkkaan päiviä mutta pitkä aika kumminkin. Olen oikeastaan pärjännyt ihan hyvin ilman nettiä kaikki nämä päivät, joka siis teki taas bänät ja lakkasi toimimasta, mutta eipä sekään mitään. Enhän mie enää edes tarvitse konetta muuhun kuin runojen ja tarinoiden kirjoittamiseen. Eikä siihenkään tarvitse verkkoa, vaikka onhan se kiva aina välillä ladata uutta musiikkia puhelimeen. Musiikki on sitten kiva kaveri, parantaa oloa, on aina mukana, ei välitä huonosta laulutaidosta ja tärkeimpänä jaksaa kuunnella. Hyvät ystävät ovat vaan niin harvassa. Mutta olen pärjännyt hyvin, oikeen hyvin (: (Ihmettelen suuresti miten hyvin..)



Jos mie alkaisin tähän kertomaan mitä kaikkea on tapahtunut, niin siinä menisi kaikilta hermot ja silmät, joten teille ja itselleni saa riittää se tieto ettei mitään ihmeellistä ole sattunut. En osaa sanoa olenko aika ajoin onnellinen, koska en tunnista onnea enää muiden tunteiden seasta, mutta päivät ovat useammin hyviä huonojen asioiden kera kuin huonoja, hyvien asioiden piristäminä. Työt ovat kuitenkin tältä erää hoidettu, luojan kiitos ja loppujen lopuksi sinnekkin tuli hitusen ikävä. Mummot ja papat osaavat halutessaan olla oikeen söpösiä. Mutten mie silti halua hoitoalalle, vaikka kuulemma oikeen hyvin sinne sopisinkin. Nyt on kuitenkin aika vaihtaa työvaatteet kesämekkoihin ja suunnata muutama tunti lentokoneella etelään. Olen enemmän kuin valmis pitämään hauskaa joka päivä, aamusta iltaan ja jättää murheet ja sateet ja huonot kelit tänne Suomeen teille (: Olipas ilkeästi sanottu, mutta olen silti onnellinen päästessäni täältä pois. Näin ikäviä ilmoja ei kyllä tule ikävä ja oikeastaan en varmaan jää kaipaamaan mitään mitä tänne jää. Ihan hyvä niin.


Vielä loppuun yksi asia, jonka olen huomannut tässä lähi aikoina elelessäni - mie pärjään elämässäni ihan hyvin yksin, kunhan saan vain pitää parhaan ystäväni lähellä. Olen oikeasti vasta nyt tajuamassa miten tärkeä ihminen hän on ja miten paljon rakastan häntä. Ihme juttu. Vittuun mitä muut ajattelee hänen sekopäisyydestään, koska koko elämäni aikana kukaan muu ei ole hyväksynyt miuta juuri tällaisena kuin olen. Ja tällainen mie nyt vain satun olemaan, paskat luojalle ja sitten eletään (: