Minulle sanottiin, että kaikki on korvattavissa
kunnes menetin itse jotain, mitä ei pysty paikkaamaan.
Minua neuvotaan, että pitäisi antaa itselle aikaa surra,
eikä pakottaa vain esittämään, kaiken olevan ennallaan.
Mutta sitä kukaan ei kerro, milloin kaipaus ja kipu,
yöiset huudot ja kyyneleet lakkaavat muistuttamasta.
Ja että milloin, milloin osaan päästää irti surusta,
joka ei enää koske rakkautta,
vaan pelkkää menettettyä ystävyyttä.
Minuun sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti