2000 vierailua tuli täyteen ja yksi uusi lukija, jotain kivaakin kaiken tämän keskelle.
Kaikki yöllä ajattelemani ajatukset ja tuntemani tunteet ovat jotenkin jääneet erityisen pahasti päälle, enkä edes saa normaalia olotilaani takaisin. Joka ikinen asia saa kyyneleet virtaamaan ja ahdistuksen leviämään pandemian tavoin, niin että tuntuu kuin kehoni kaikki osat huutaisivat kuorossa tuskaa. Tulen olemaan niin helpottunut kun pääsen vihdoin pois täältä, sillä vaikka kuinka kuuloisin julmalta, niin mie vihaan täällä olemista. Äiti vittuilee, isovanhemmat ärsyttävät ja kaikki kaatuu vain päälle. "Sie nyt vaan vähän kiukkuat kun joudut kerrankin tekemään työtä." "Olen tosi pettynyt sinuun kun kerrankin jostain pyysin, etkä sitäkään voinut tehdä." "Silmät päästään tässähän joutuu häpeämään sinun takiasi." Kai mie sitten olen kaiken pahan alku ja juuri, enkä tee mitään oikein. Kiitos äiti kun jaksat muistuttaa siitä ja tehdä joka sekunnista vielä enemmän helvettiä.
Olen yrittänyt olla mahdollisimman sosiaalinen etten jäisi niin useasti ajatuksieni kanssa yksin, mutta vaikka juttelenkin ihmisille, niin ei se olo katoa mihinkään. Ihan kuin koko suojamuurini olisi särkynyt pois ja nyt kaikki vain satuttaa entistä enemmän. Olen heikko, kyllä mie sen myönnän, mutta mitä mie voin tehdä? Poli aikaakaan en ole vielä edes saanut ja itsemurha ajatukset käy entistä useammin päässä. Jostain syystä ihan uutena asiana minuun sattuu hirveästi katsoa hänen päivityksiään etusivullani, jotain hymyilevää kuvaa siitä kauniista ihmisestä, jolla näyttää olevan kaikki hyvin. Tiedän mie ettei hänellä ole, mutta silti tunnen oloni kauhean petetyksi, että miksen mie, miksen mie voi olla se onnellinen osapuoli. Tai miksei kumpikin vaan voi olla onnellisia erikseen. Jos jossain tuolla ylhäällä on jumala, niin kysyisin vaan mitä hittoa olen tehnyt, että ansaitsen kaiken tämän.
Haluaisin kaiken tämän purkauksen jälkeen kirjoittaa vielä jotain "kivaa" ja positiivista, mutten keksi oikeen mitään. Ehkä vain liitän pari kuvaa ja toivotan hyvää yötä kaikille, kiitos kun jaksatte lukea tätä (:
Kauhean romahduksen takia ei tule kai kuviakaan. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti