Dear, can you be my bridesmaid?

Viime postauksen jälkeen on taas tapahtunut kaikenlaista, joista en enää muista puolikaan. En vaan ole jaksanut aikaisemmin postata, johtuen varmaan siitä että öiset valvomiset väsyttää sitten iltaisin niin kauheasti, etten meinaa hereillä pysyä. Tänään sentään nukuin päikkärit (: En tajua yhtään miksi inhoan iltoja nykyään niin paljon, vitkuttelen nukkumaan menon kahteen ja nukun sitten lopulta niin kauhian huonosti. Unetkin on muttunut painajaisvaltaisiksi ja pari yötä sittenhän näin oikeen kivan painajaisen, jossa ensin yksi ystäväni teki itsemurhan edessäni ja exäni pyysi minua mukaan häihinsä. Miten oudolta kuulostaakin, niin siinä unessa (en osaa sanoa todellisuudesta ja toivottavasti en joudukkaan tuollaiseen tilanteeseen) tuo hänen naimisiin meno satutti paljon enemmän noista kahdesta ja mie kärsin niin paljon henkisesti, että heräsinkin omaan huutooni ja itkuuni lopulta. En ole ihan varma mitä unen lopussa tapahtui.. Tieto siitä että hän on nyt vapaa, vapaa tekemään mitä vain kenen tahansa kanssa on vaan vähän liian vaikeaa miulle vielä. Siksi tuo naimisiin meno satutti ja ajatuksena satuttaakin niin paljon.

Mitäs muuta. Televisioni on ainakin herännyt henkiin ja nykyään melkein joka päivä aukeaa yhtäkkiä, josta tietenkin saan aina sydärin. Tai sitten se alkaa vaan rätisemään ja vilkkumaan oudosti, joka on entistä pelottavampaa. Asiasta toiseen olen muuten hukannut myös kamerani muistikortin, joka vituttaa ihan hirveästi, enkä sen takia voi laittaa tänne kuvia viime lauantain ja maanantain ostoksistani. Meille tuli tänne vihdoin uusi kauppa, Tiger, jossa ensimmäistä kertaa käydessäni sekosin ihan kunnolla. Olen vaan niin hulluna kaikkeen pieneen, halpaan ja söpöön, eli toisin sanoen rihkamaan. Toivottavasti tuo muistikortti nyt löytyisi, että voisin näyttää teillekkin mitä ostin (:

Ostin niin hienot enkelin siivet korvakoruina.. Aa, rakastan.

Niistäkin kuvaa jos löytyisi se kortti.

Olen muuten vihdoin ja viimein (no ehkä viikko sitten) saanut poliajan, joka on torstaina 25.4. Olo sinne menoa kohtaan käy koko ajan vastenmielisemmäksi, niin kuin myös käynnit psykologilla, vaikka en edes ymmärrä miksi. Miuta vaan ehkä inhottaa niin, että joku säälii miuta kauheasti ja tunnen silloin itseni vaan hirveän heikoksi. Enkä mie halua olla heikko. Lisäksi ihmettelen kauheasti tällaisessa polin ennakkoon tehtävässä lomakkeessa olevaa kohtaa, jossa kysytään mm. koulun nimeä, luokkaa, luokanvalvojan nimeä ja puhelinnumeroa. Miksi hitossa sellaisetkin pitää antaa? Psykologini sanoja lainaten "kapinoin sitten varmaan siellä heti koko ensimmäisen kerran tästäkin asiasta." En usko että tuo oli kauhean hyväksi tarkoitettu kommentti.. Mutta samapa se.