Olen koittanut keksiä kauan aihetta postaukseen ja keksinytkin muutaman, mutta heti kun yritän kirjoittaa joitain ajatuksiani näytölle.. Kaikki vain jotenkin katoaa. Koko päivä on ollut stressaava, kiireinen ja täynnä romahduksia, vaikka olenkin vain maannut sängyn pohjalla menemättä kouluun. Outo syyllisyyden tunne täytti miut aamulla, koska en jaksanutkaan lähteä mihinkään vaikka olisi ehkä pitänyt. Ennen pystyin rauhassa lintsaamaan koulusta hyvällä omatunnolla, mutta nykyään alan moittimaan itseäni heti kun jätän jonkun asian tekemättä. Ja yksin oleminen ei taaskaan tehnyt hyvää.
Koska miulle on nyt jostain tullut outo, pakottava tarve postata usein ja pitkiä postauksia (saan kai siitä jonkinlaista tyydytystä) niin aion tähän loppuun lisätä muutaman elämäni aikana kirjoittamani runon. Kaikki nämä löytyivät jostain blogini syövereistä, kun aloin selaamaan mitä kaikkea olen joskus kirjoittanut ja jotenkin vain sopivat tähän hetkeen.
Olen väsynyt katsomaan vierestä muiden onnea.
Ja aina kun yritän itse, en saa itselleni toivoa.
Olen kulkenut hangessa ja polttavassa hiekassa.
Nyt tunnen olevani vain kuumalla autiomaalla liftaamassa.
Olen nähnyt unia ja rakastanut maailman menoa.
Kunnes heräsin unelmista ja näen nykyään vain painajaisia.
Olen ollut onnellinen ja elänyt maailman hyvän puolella.
Mutta tipahdin ja seison nykyään helvetin kuilulla.
Ja olen joskus herännyt aamulla ja hymyillyt koko keholla.
Nykyään haluaisin vaan tietää nukahtaessani illalla, jaksanko enää avata silmäni aamulla.
12. huhtikuuta 2012 - I'm too tired
Uneliaita hetkiä aamuauringossa,
pitkiä tunteja,
ahdistavaa iltapäivässä.
Sekunttiviisarin tikitystä,
sanoja ilmassa,
mustekynän tahroja valkoisella.
Soratien rapinaa,
ihmisten huutamana lauseita,
kuuroja korvia.
Hetken helpotuksia väliaikana,
stressiä iltoina,
kyyneleet poskilla.
Elämää armotta noidankehässä,
tuska hengessä,
halu luovuttaa ihmisellä.
12. elokuuta 2012 - And one more year of school, fuck
Mihin enkelit oikein katoavat kun kuolevat,
maailman päältä poistuvat, taivaiden teitä taas kulkevat?
Onko maailmassa edes olemassa pahoja enkeleitä?
Jos olisin kuitenkin yksi enkeli sellainen,
niin viaton ja valon hohtoinen, enkä paha tai tummasieluinen,
en varmaankaan enää omistaisi siipiä,
vaan ne katkottu olisi teolla maailmaan päällä.
Minut luotiin tänne sinua suojelemaan, ongelmissasi auttamaan,
mutta entä jos suojelusenkeli itse tarvitsisi auttajaa,
tai mitä taivaan enkelin edeksi voi edes tehdä?
Mutta jos enkeli vain täysin epäonnistuu,
oman maailman valon kadottaa ja helvetin puolelle vain tipahtaa,
tulee hänestäkin yhtälailla kuolevaista tuhkaa?
Ja mitä jos enkeli kuitenkin ahdistaa autettavaa,
kituu maassa omissa aatteissaan, voiko enkeli edes silloin kuolla?
Sillä eihän kukaan voi jättää suojeltavaa,
jos sinä häntä ja hän sinua vain täysin rakastaa,
mutta haluaisin vain tietää, miksi enkelten täytyy silti sulkia pudottaa
ja verisiä kyyneleitä aina välillä maan pinnalle vuodattaa.
31. lokakuuta 2012 - Viime yön mietteitä enkeleistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti