Leaving

Olen lähdössä. Lähden huomenna takaisin etelään, jättäen taakseni tytön, jota rakastan ja ottaen mukaani yksinäisyyden. Alan nyt opettelemaan elämään yksin, vaikkei siitä helppoa tulekkaan ja asia kyllä ahdistaa ihan tarpeaksi. Muttei mahda mitään, näin mennään.

Olen viettänyt tämän viikon lukiossa jota tyttöni käy (kai voin vielä sanoa tyttöni?), sillä olen hiihtolomalla taas täällä. On ollut jännittävää ja samalla hämmentävää katsoa vierestä lukion normaaleja koulupäiviä, kun itse käyn vasta yhdeksättä luokkaa. Nyt voin kyllä todeta, että lukio on paljon kivempaa kuin osasin odottaa ja ihmiset etelässä ovat paskoja. Tarkoitan siis useimpia meidän koululaisia, jotka voisivat vähitellen kasvaa aikuisemmiksi. Ainakaan lukio ei pelota enää yhtään. 

Postausta ette varmaan saa aika pitkään aikaan, koska tiedän sekoavani erosta - vaikka olen kyllä jo ollut aika kauan sekaisin. Muutama ensimmäinen kuukausi tulee olemaan pahimpia ja päivät varmaan kuluvat aika lailla yksinäisyydessä, ahdistuksessa, itkien ja itsemurhaa vältellen. Mutta kyllä tästä noustaan vielä joku päivä takaisin ihmisten ilmoille ja voin sanoa taas rehellisesti olevani onnellinen (: Sitä odotellessa hyvää kevään odotusta kaikille.

Minä uskoin
tulevaisuuteen.
Se vain katosi
yhtäkkiä.