Why you can do that?

Tiedättekö tekin ne aamut

jolloin haluaisi vain jäädä sänkyyn

tuijottamaan valkoista kattoa

ja mielessä kuvitella

miltä tutuisi herätä muualta.

Vaihtaa kaikki ihmiset

värikkäisiin lintuihin laulamaan

onnea hiljaa sydämeen ja

lempilaulujasi korvaan kuiskaten,

naurattamaan sanoillaan.

Ja ne kaikki tyhjät lauseet,

jotka kauniisti sinulle luvattiin

vaihtuisivat vain rehellisiin,

eikä tarvitsisi murehtia enää huomisesta

tai kaikista menneistä ihmisistä.

Niin pilvetkin vaihtuisivat valkoisiin,
eikä tumma taivas aina itkisi

kanssasi iltaisin painajaisia,

vaan vaaleankirjavia yksisarvisia,

ylläsi sateenkaarella lentämään.

Ja ehkä siellä paratiisissa

väärinpäin lentävien lintujen maassa

voisit silloin ymmärtää jotain,

mitä kaislat ovat pitkään kuiskineet,

viimeisistä hyvästeistä.

Tämän päivän polikäynti meni kyllä päin persettä. Se nainen aloitti heti kivasti sanomalla että oli jutellut ylilääkärin kanssa ja että hän varaa miulle sitten ajan sinne, saadakseni kiukuta ylilääkärille mieluummin kuin hänelle. (No ehkei ihan noin, mutta harvinaisen selväksi tuli sekin asia.) Mie en vaan kerta kaikkiaan halua vanhempieni menevän sinne ja siitä on nyt muodostunut ongelma, kun eihän kuulemma miun "hoitoa" voi jatkaa ilman sitä tapaamista. Nyt joku varmaan miettii että miten se on niin iso asia, mutta se vaan on. Joten tässä sitä mennään ylilääkärille juttelemaan, vaikka haluaisin heittää koko polin puskaan omalta osaltani ja huutaa että jossette halua auttaa niin ei tarvitse. Aikuiset ja niiden säännöt..

Toinen ärsyttävä asia tänään polilla oli "päivän aihe", jossa jouduin vaan katsomaan kortteja ja kertomaan mitä näin kuvissa. Jotenkin se kävi ihan helvetin ahdistavaksi ja itkinkin siinä, kun en vaan olisi halunnut tehdä sitä, mutta se nainen pakotti ja pakotti aina jatkamaan. Tiedän kyllä ylireagoivani hiukan, mutta juuri tuollaiset asiat/päätökset ovat miulle niin vaikeita ja se asenne sillä naisella sai koko jutun vielä kauheammaksi. Nyt jälkeenpäin vaan mietin, että miten se pystyi katsomaan ja kannustamaan miuta jatkamaan, vaikka näki miun kärsivän. Argh. En edes tajua mitä hyötyä koko jutusta oli?

Tuo lukee miun yöpöydällä olevalla kuvataululla (semmoinen elektroninen, johon ladataan kuvia) ja jotenkin se saa aina iltaisin miut hetkeksi iloiseksi, kun sänkyyn mennessä tajuan suoriutuneeni noista kaikista kohdista (: Vauvan askelilla mennään.