Tänään oli aika kummallinen päivä, enkä oikeen osaa edes selittää miksi. Oli vain. Ehkä sen takia että olen koko päivän ollut aika onnellinen, tai niin onnellinen kuin pystyn olemaan ja olen iloinen siitä. Olipas monta positiivista sanaa (: Käsitin myös nyt tässä illalla että olen siirtynyt yli sen rankimman eron vaiheen ja vaikka ajattelenkin exää ja välillä mietin mitä meillä olisi voinut olla tai mitä mie menetin, niin kyllä se helpottaa. Kyllä se helpottaa. Ja ehkä joku päivä pystyn taas yhtä vapautuneesti, kuin linnut taivaalla lentäessään, hyväksymään kaiken. Mie tiedän että se päivä tulee pian (:
Or at least happier (:
Nyt kun osaan erotella mikä henkinen kipu liittyy exääni (koska se lievenee) ja mikä taas kaikkeen muuhun vialla olevaan, niin huomaan kuitenkin ettei olo paljon helpotu. Vaikka siis tietenkin hyvä että vähänkin. Olen kai koko ajan luullut, että miun maailman surkein olo johtuu suurimmaksi osin erosta, mutta olin sitten väärässä. Se johtuu miusta, eikä siihen liity ketään muuta tai ainakaan yksittäisiä ihmisiä. Surku. Nyt sekin toivo että päästessäni yli exästäni kaikki ongelmani katoaisivat on poissa ja siksi ajatukset päässäni ovat vähän sekaisin, vaikken silti ole kauhean surullinen. Vain hämmentynyt. Hämmentynyt siitä miltä onnellisuus tuntuu, hämmentynyt siitä miten olin voinut unohtaa sen.
Oli pakko postata tällainen pieni, hupsu postaus ajatuksistani, muttakun miulla ei ole tällä hetkellä kännykkää ja piti saada vaan jakaa ajatuksia muillekkin. Nyt mie kuitenkin yritän mennä nukkumaan ja nähdä vihdoin monen kuukauden tauon jälkee kauniita unia (: Hyviä öitä teille kaikille siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti