Olen väsynyt aamuisin nousemaan
joka päivä vain yhä uudelleen,
ilman toivoa huomisessa
tai uusia tuulia tunteissa.
Olen kyllästynyt taistelemaan
kaikkea sitä rakkautta vastaan,
päättänyt vain luovuttaa
ja antaa sen mennä menojaan.
Olen yrittänyt parhaani
mutta menettänyt vain toivon,
sillä eihän ihminen jaksa
kaiken aikaa peittää tunteitaan.
Ja kaiken sen taistelun lisäksi,
olen henkisesti niin rikki,
etten jaksa enää iltaisin itkeä
tai saada yöllä nukutuksia.
Vaan luen ja luen ja luen,
satoja sivuja, tuhansia kirjaimia
aamusta myöhään yöhön,
stressin vain kasvaessa.
Ja halu luovuttaa elämässä
ei koskaan ole tuntunut
näin helvetin huokuttelevalta.
Mitä mie voin sanoa, olen vain väsynyt. En jaksa edes enää nukkua. En saa unta. Olen henkisesti niin hermoromahduksen partaalla ja tunne-elämältä aivokuollut. En jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti