Maa jota kutsutaan Italiaksi

Maa jossa myrskypilvet ovat kauan odotettuja 

ja kuu verenpunainen sen mustalle noustessa. 

Lapset leikkivät yhdessä paljain jaloin kaduilla, 

vielä kirkon kellojen myöhään soidessa 

ja jossa talot ovat Adrianmeren turkooseja, 

tai saman värisiä kuin taivas auringon laskiessa.

 Sunnuntait ovat pyhitettyjä suurille tapahtumille, 

vaikka joka päivä on juhlaa musiikin soidessa. 

Eikä siellä kukaan pysty olemaan rakastumatta, 

kun nauravan auringon alla elää rakkaus 

aivan jokaisen sydämessä.

Aika masentavaa olla takaisin Suomessa. Italiassa oli lämmin, koko ajan yli kaksikymmentä astetta ja vaikka keskipäivällä oli usein liiankin kuuma, niin voittaa se aina Suomen mahtavan ilmaston. Mie jopa rusketuin vähän, enkä näytä enää super vaalealta pakkasmieheltä (: Italiasta löytyy vaikka mitä kivaa kerrottavaa ja rakastan sitä maata aivan mahdottomasti, vaikka kielimuuri olikin aikamoinen. Ne ihmiset jotka puhuvat Ranskasta ja siitä miten he eivät suostu/osaa puhua englantia, niin käykääs ihmettelemässä italialaisia. Mutta ei sekään haitannut paljoakaan, kun kyllä mie sain aina asiani selitettyä (:

Parasta Italiassa on kuitenkin ihmiset, jotka tuntuvat niin, niin erilaisilta kuin suomalaiset paskan jäykkine tapoineen. Miut otettiin vastaan hirmu hyvin koko kylässä ja sain vaikka kuinka monta uutta ystävää, Suomeen tultua odottikin koneella hitsin monta ystäväpyyntöä facessa. Italialaiset sitten rakastavat facebookkia! Lisäksi kaikista oli ihan ihmeellistä, minkä väriset hiukset miulla onkaan ja sainkin kuulla niistä vaikka mitä sanontoja - suurin osa oli ihan hauskoja ja muillekkin nauroin vaan. Esimerkiksi monet pitävät punapäitä epäonnisina (totta) ja helppoina (nojoo). Nauroin kyllä ihan posket kipeiksi joka päivä.

Mitään niin kauheaa ei sattunut, vaikka eräänä aamuna luetun horoskoopin sanojen mukaan tuli loppu matkasta aika katkeran suloinen. Kaaduin nimittäin portaissa, kun nauratti niin ja polvet meni auki ihan riittävän pahasti. Suloista siinä oli kuitenkin se, että italialaiset miehet ovat kauhean machoja ja miuta olisi haluttua auttaa koko ajan. Ihan kuin pikkuiset italialais miehet olisivat jaksaneet kantaa miuta (: Söpöä se kuitenkin oli. Kai siinä tuli pari pusuakin vaihdettua, johtui muutaman miehen kiinnostus sitten loukkaantumisestani tai miusta itsestäni, ei sen niin väliä. Hauskaahan se oli ja vaikka siellä miehet ovatkin omasta mielestäni paremman näköisiä kuin Suomessa, niin miehiin silti ihastun ja naisiin rakastun. Ja hyvä niin (:

Vielä ihan muutama kuva joistain ostoksistani, joita ei kyllä hirveästi tullut kun Roomassakin oltiin vain yksi päivä. Maisema kuvia saatte sitten myöhemmin!

Supermies paitani <3

Kauhean söpöjä nuo rannekorut, niitä on kyllä ihan hirveästi.. Ja nuo toiset on vihkoja (:

PS. Aaaaa. En halua lukioon, pelottaa ihan saatanallisesti..