Kuin harmaaseen aaltoilevaan morsiushuntuun petettynä,
katsoo huurtuvan ikkunaruudun läpi tummia maisemia,
hohtavan ajan yhdeltätoista myöhempää aikaa näyttäessä
ja haamuja vältellessä yrittää saada unen aikaan, ilman omaa ekstaasia.
Taivaanranta punaisena odottaa enkeleiden laskeutuvan yläilmoista
ja käyvän tien varteen odottamaan saapuvaa, levotonta tuhkimoa,
niin että helvetti liekkeineen on kaukana mutta taivas kauempana,
eivätkä päivät enää leiki kuurupiiloa arjen kanssa, herättämättä sitä tuhkasta.
En halunnut eilen kirjoittaa postausta ensimmäisestä päivästäni lukiossa, koska jotenkin tahdoin pystyväni kertomaan jotakin positiivista siitä. Eipä toisenkaan päivän jälkeen kauheasti iloisia asioita sanoista "lukio" tai "koulu" tule mieleen. Miulla on monta hyvää ystävää lukiossa, hemmetin helppo lukujärjestys ja jotkut tunnit vaikuttavat ihan kivoilta - samoin suurin osa opettajista, mutta ei. Ei. Ei sitten. Vittu.
Tiedän että kyse on enimmäkseen asenteestani ja siitä etten anna lukiolle kunnon mahdollisuutta, mutta myös siitä että koko homma stressaa ihan kauheasti. Ja miulla ei ole kokeitakaan tässä kurssissa kuin kolme. En vaan oikeasti jaksaisi nousta aamuisin ennen seitsemää ja mennä ennen yhtätoista nukkumaan, elää ilman että päivissä on mitään positiivista. Ajattelin koulua edeltävänä iltana itkiessäni suurin piirtein näin: "Miksi ne vie miulta ainoan asia, joka saa miut onnelliseksi." Mutta toisin kuin viime vuonna samaan aikaan, en toivo enää kuolevani tai ajattele lakkaamatta unilääke kasaa kädessäni, mie vaan toivon että miulla olisi joku jolle puhua. Niin kuin vuosi sitten.
Okei se siitä sitten. Vielä pitäisi kai kaksi asiaa mainita, joista molemmista on taas kulunut aikaa mutten ole kai vielä ehtinyt mainita niistä. Toinen on lääkkeet, joita toivottavasti alan syömään vielä tämän kuun aikana, kun vihdoin annoin periksi vanhempien ja psykan tapaamiselle. En kyllä halua miettiä sitä sen enempää, olla vaan niin kuin mitään ei tapahtuisikaan. Ja toinen asia on se, että värjäytin hiukseni taas punaisiksi (: Jotain kivaa tähänkin elämään, vaikka harmikseni ne haalistuukin kovaa vauhtia punajuurivadelman värisistä punaruskeiksi - no kaikkea ei voi saada ja onhan miulla tuo värimaski. Mutta pitää kai lähteä tästä nyt jo sänkyä kohti, että saan nukuttua jonkin verran ja jaksan vähän paremmin huomenna. Toivottavasti teidän kaikkien muiden elämät on ainkin hiukan paremmalla mallilla kuin miun nyt (:
Muse - Supermassive Black Hole
Ah, mitä musiikkia tuoltakin bändiltä..
En halunnut eilen kirjoittaa postausta ensimmäisestä päivästäni lukiossa, koska jotenkin tahdoin pystyväni kertomaan jotakin positiivista siitä. Eipä toisenkaan päivän jälkeen kauheasti iloisia asioita sanoista "lukio" tai "koulu" tule mieleen. Miulla on monta hyvää ystävää lukiossa, hemmetin helppo lukujärjestys ja jotkut tunnit vaikuttavat ihan kivoilta - samoin suurin osa opettajista, mutta ei. Ei. Ei sitten. Vittu.
Tiedän että kyse on enimmäkseen asenteestani ja siitä etten anna lukiolle kunnon mahdollisuutta, mutta myös siitä että koko homma stressaa ihan kauheasti. Ja miulla ei ole kokeitakaan tässä kurssissa kuin kolme. En vaan oikeasti jaksaisi nousta aamuisin ennen seitsemää ja mennä ennen yhtätoista nukkumaan, elää ilman että päivissä on mitään positiivista. Ajattelin koulua edeltävänä iltana itkiessäni suurin piirtein näin: "Miksi ne vie miulta ainoan asia, joka saa miut onnelliseksi." Mutta toisin kuin viime vuonna samaan aikaan, en toivo enää kuolevani tai ajattele lakkaamatta unilääke kasaa kädessäni, mie vaan toivon että miulla olisi joku jolle puhua. Niin kuin vuosi sitten.
Okei se siitä sitten. Vielä pitäisi kai kaksi asiaa mainita, joista molemmista on taas kulunut aikaa mutten ole kai vielä ehtinyt mainita niistä. Toinen on lääkkeet, joita toivottavasti alan syömään vielä tämän kuun aikana, kun vihdoin annoin periksi vanhempien ja psykan tapaamiselle. En kyllä halua miettiä sitä sen enempää, olla vaan niin kuin mitään ei tapahtuisikaan. Ja toinen asia on se, että värjäytin hiukseni taas punaisiksi (: Jotain kivaa tähänkin elämään, vaikka harmikseni ne haalistuukin kovaa vauhtia punajuurivadelman värisistä punaruskeiksi - no kaikkea ei voi saada ja onhan miulla tuo värimaski. Mutta pitää kai lähteä tästä nyt jo sänkyä kohti, että saan nukuttua jonkin verran ja jaksan vähän paremmin huomenna. Toivottavasti teidän kaikkien muiden elämät on ainkin hiukan paremmalla mallilla kuin miun nyt (:
Muse - Supermassive Black Hole
Ah, mitä musiikkia tuoltakin bändiltä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti