Olen miettinyt taas vaihteen vuoksi itseäni, enkeliä ja meidän suhdetta, josta sitten päädyin kysymykseen: Mitä rakkaus on? Tiedän ettei rakkautta voi ainakaan omasta mielestäni kuvailla täysin sanoin, mutta halusin alkaa miettimään miten itse koen sen. Älkää vihatko jos kuvaukseni ei osu lähellekkään omianne tai jos joku sanomani kuulostaa kauhean pinnalliselta tai kliseiseltä. Yritän tehdä parhaani.
Rakkaus on sitä, kun alkaa uskomaan mahdottomilta tuntuviin asioihin.
Rakkaus parantaa haavoja ja viiltää sydämeen uusia.
Se antaa toivoa huomiseen, kun maailma näyttää toivottomalta.
Rakkaus saa hymyn huulille huonoinakin päivinä.
Se saa tuntemaan itsesi kauniimmaksi ja uskallat haaveilla paremmasta.
Tunnet olosi kevyeksi ja ajatuksesi menevät sekaisin.
Rakkaus saa pehmoeläimet eloon.
Huonot päivät ovat enää hetkiä hyvien joukossa.
Rakkaus on huume, jota ilman on vaikea elää koettuaan sen kerran.
Rakkaus saa kaipaamaan ja itkemään rakastettunsa perään.
Pelko menettää se saa elämäsi sekaisin ja ajatuksesi masentaviksi.
Rakkaus tekee ihmisestä rohkeamman.
Se saa ihmiset puhumaan unitakseista ja yksisarvisista unimaassa.
Rakkaus tarvitsee ihmisen, jonka koittaa tehdä onnelliseksi.
Rakastuneena kuolisi toisen puolesta.
Rakkaus kasvattaa siivet selkään ja toivoo että osaisi lentää niillä toisen luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti