Suorastaan helvetillinen viikonloppu on nyt ohi ja olen niin onnellinen siitä. Levytimme laulu porukkamme kanssa kaksitoista biisiä, kolmena päivänä ja yhteensä olen tänäänkin studiolla ollut noin yhdeksän tuntia. Tuskaa odottaa oman stemmansa vuoroa ja sitten taistella yhden biisin kanssa tunti, kuunnellen "ihanhyvä ja "kaitästäsaaihanookoon" kommentteja. Mihin katosi kaikki "loistavaa" ja "olette mahtavia" rohkaisut? Olen vielä itse niin epävarma äänestäni ja pelkäsin koko ajan, että joku tulee häätämään miut pois nauhoituksesta. Onneksi ei sentään tuota tapahtunut.
Mitään muuta tänä viikonloppuna ei oikeen ole ehtinyt tapahtuakkaan, mutta heti huomenna olen menossa taas psykologille. Viime psykologi kerta meni ihan hyvin, mutta kun tämä kysyi miulta mitä odotan saavani täältä, menin vain ihan lukkoon enkä osannut vastata mitään. Mitä oikeasti ajattelen saavani psykologilla käymisestä? Ehkä sitten vain juttuseuraa? Koitan huomenna mainita hänelle tyttöystäväni ja minun tämän hetkisen tilanteen, joka auttaisi varmaan häntä ymmärtämään helpommin kaiken. Katsotaan nyt mitä tapahtuu ja toivotaan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti